Porin suomalaisen vanhainkotiyhdistyksen historiaa

PERUSTAMISVAIHE

Ilmoitus Satakunnan Kansassa 27.2.1929

Suomalaisten naisten vanhainkotihanke

Ompeluilta tänään klo 7 ip. Kansalliskodissa.

”Suomalaisen naisten vanhainkodin perustamishanketta ajavien naisten ompeluilta on tänään klo 7 ip Porin kansalliskodissa. Kaikki naiset ovat tervetulleita tilaisuuteen, missä asiasta keskustellaan ja harkitaan tominnan vastaista järjestelyä.”

Porin kaupungissa oleva Vanhainkoti oli jo pidemmän aikaa ollut riittämätön ottaamaan suojiinsa kaikkia apua tarvitsevia ja sinne haluavia vanhuksia.  Porin Kokoomuksen naiset ottivat aloitteen käsiinsä ja heidän toimestaan pidetiin 27.2.1929 yleinen naisten kokous, jossa keskusteltiin johtajatar Maiju Ignatiuksen puheenjohdolla uuden Suomalaisen vanhainkodin perustamisesta.”

Kokouksessa käydyn keskustelun tuloksena päätettiin perustaa ompeluseura, jonka toiminnan tavoitteena oli kerätä rahaa suomalaisten naisten vanhainkodin perustamista varten. Varoja päätettin kerätä naisten ahkeralla työllä järjestämällä myyjäisiä ja arpajaisia. Toiminnan tukemiseksi toivottiin myös löytyvän hyväsydämisiä, aatetta kannattavia henkilöitä, jotka lahjoituksilla tahtoisivat avustaa suurenmoista hanketta.

Satakunnan Kansa huomioikin seuraavalla viikolla Kokoomusnaisten tärkeän vanhainkotialoitteen näyttävällä artikkelilla.

Suomalaisten naisten vanhainkotialote on saatava toteutumaan.

Porissa on nykyisin entistä enemmän vanhuudenkodin tarpeessa olevia naisia. Asian hyväksi on ryhdyttävä tarmokkaaseen työhön puolueisiin katsomatta. Lehdessämme on useaan otteeseen mainittu, että kaupunkimme suomalaiset naiset ovat ryhtyneet toimenpiteisiin vanhainkodin aikaansaamiseksi suomalaisille naisille. Hankkeen edistämiseksi ovat Porin Kokoomuksen Naiset lahjoitaneet pohjarahastoksi 4000 markkaa.”

Monilla on pieniä säästöjä, jotka mitenkuten riittävät jokapäiväiseen leipään, mutta joilla ei voi maksaa kalliita vuokria. Yksikseen elävien naisten on myös vaikea tulla toimeen sairastapauksen sattuessa. Hoitajattaren palkkaaminen tekee näet suuren loven laihaan kassaan.”

Vanhainkotihankkeesta toivottiin kaikkien porilaisten sydämen asiaa. Kunnianhimoinen vanhainkotihanke tulee myös nähdä sidoksissa sen hetkiseen yhteiskunnalliseen, kansalaissodan jälkeiseen ajankohtaan.  Sen toivottiin eheyttävän yhteiskuntaa ja samalla yhdistävän kaikkia porilaisia naisia yhteiseen tavoitteeseen vanhusten auttamiseksi.

Ompeluseuran perustamisesta alkaen keskusteltiin Suomalaisen vanhainkodin ompeluseuran rekisteröimisestä omaksi yhdistyksekseen. Parhaana kuitenkin nähtiin  aluksi liittyä Kokoomuksen Naisiin, minkä nimissä toimintaa jatkettiin 9.2.1934 saakka. Tällöin ompeluseura merkittiin yhdistysrekisteriin itsenäisenä yhdistyksenä, Porin Suomalainen Vanhainkotiyhdistys ry:nä.

Koko 1930-luvun pula-ajasta ja huonosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta yhdistyksen toiminta jatkui vireänä. Ompeluseurailtoja pidettiin joka keskiviikko, naiset tekivät ahkerasti käsitöitä, pitivät myyjäisiä, järjestivät arpajaisia ja hankkivat keräyslippaita. Pian tulivat ohjelmaan mukaan myös lastenjuhlat, katettujen joulupöytien näyttelyt yms. Yhdistys sai myös vastaanottaa erisuuruisia raha- ja materiaalilahjoituksia.  Ahkeran toiminnan tuloksena ensimmäisen kolmen vuoden aikana yhdistyksen tilille olikin kertynyt 95 000 mk.  Yhdistyksen naisten tehtäväksi tulikin miettiä, miten varat tulisi tuottoisasti sijoittaa kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseksi.

ASUNTOLA VAI TÄYSIHOITOLA

Pian vanhainkotihankkeen alkuajoilta lähtien pohdittiin sitä, minkälainen vanhainkodin tulisi olla.  Tulisiko perustaa vanhusten asuntola vai täysihoitola.

Kaupungissa tiedettiin olevan paljon vanhoja, asunnon tarpeessa olevia yksinäisiä naisia.   Vuokrattavien asuntojen vuokrat olivat tavattoman  korkeita. Vuokrattavia asuntoja oli tarjolla todella vähän eikä vanhoilla naisilla ollut vähillä varoillaan mahdollista hankkia vuokra-asuntoa. Asuntojen tarve nähtiinkin ensisijaisena.  Ajateltiin, että naiset tulisivat toimeen säästöillään tai pienillä eläkkeillään, jos heillä olisi halvempi tai ilmainen asunto.

Myös täysihoitola-ajatusta kannatettiin, vaikka sen tiedettiin tulevan erittäin kalliiksi ja vaikeasti hoidettavaksi. Yhdistyksen kokouksessa asiasta päädyttiin äänestämään ja äänet lankesivat asuntolan puolelle. Lopullista päätöstä ei kuitenkaan tehty, koska ajateltiin vielä löytyvän uusia täysihoitolaa kannattavia lahjoittajia.

Porin kaupunki piti haketta tärkeänä ja kaupunki lahjoittikin jo syksyllä 1939 Porin Suomalainen Vanhainkotiyhdistys ry:lle tontin Tiilimäen kaupunginosasta vanhainkodin rakentamista varten. Tonttilahjoitukseen liittyi ehto, että vanhainkodin rakentaminen tulisi tapahtua kolmen vuoden aikana, muuten tontti palautuisi kaupungille. Valitettavasti välittömästi tämän jälkeen syttyneen sodan takia vanhainkotihanketta ei voitu toteuttaa määrätyssä ajassa. Sekä sodan että sodan jälkeisen inflaation takia yhdistyksen varat vähenivät niin paljon, ettei rakantamishankkeen toteuttamiseen ollut mahdollisuutta heti sodan jälkeisinä vuosinakaan.

VANHAINKOTIHANKE TOTEUTUU

Sodan jälkeen jatkettiin ahkerasti yhdistys- ja ompeluseuratoimintaa, hankittiin lahjoituksia ja tehtiin lujasti töitä rahavarojen kartuttamiseksi. Vanhainkotihanke tuntui yhä tärkeämmältä sodan jälkeisessä Suomessa. Sota oli jättänyt jälkensä kaikkiin. Yksinäisiä, vanhoja, hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevia naisia oli entistä enemmän. Naisten ponnistus ja työn määrä sodan jälkeisessä tilanteessa kasvoi uskomattomaan mittasuhteeseen. Huoli hoivaa tarvitsevista oli koko ajan läsnä.

Vanhainkotihanke harppasi askeleen eteenpäin, kun monien vaikeuksien jälkeen Porin Suomalainen Vanhainkotiyhdistys ry sai ensimmäiset omat tilat vanhainkodin käyttöön 1.9.1951, jolloin tilat saatiin lahjoituksena. Sairaanhoitaja Sigrid Ålander ja opettaja Ida Peurakoski lahjoittivat kolme huonetta ja keittiön käsittävän asuinhuoneiston Annankadulla sijaitsevasta puutalosta. Tähän ensimmäiseen vanhainkotiin voitiin sijoittaa neljä asukasta, joista huolehti taloudenhoitaja.

Yhdistys sai vastaanottaa 1950-luvulla useita yksityisiä taloudellisia ja materiaalisia lahjoituksia: mm. Eeva Laaksosen, dipl.ins. Väinö Simolan, rva Varheenmaan sekä Serafiina Lammisen säätiön suurenmoiset lahjoitukset.  Kaikki tämä kuvastaa yhteisen asian tärkeyttä ja ihmisten hyväsydämisyyttä.

Varallisuuden kartuttua yhdistys anoi udelleen Porin kaupungilta tonttia vanhainkodin rakentamista varten. Kaupunki luovuttikin  v. 1958 Porin Suomalaiselle Vanhainkotiyhdistykselle  4200 m2:n tontin Tiilimäen kaupunginosasta. Porin kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti tontin hinta 4 536 880 mk. Vuokraa ei kuitenkaan tarvitse maksaa niin kauan kuin tonttia käytetään vanhainkodin tonttina.

PORIN SUOMALAINEN VANHAINKOTI

Koko Suomalaisen vanhainkodin rakennuksen aloittaminen ja toiminnan käynnistyminen nojautui suurlahjoittaja, liikkenharjoittaja rva Kuuselan testamenttiin. Hän lahjoitti koko valtavan omaisuutensa Porin Suomalaisen Vanhainkodin käyttöön. Hyväsydämisyyttä, suurta vastuuta ja lähimmäisen rakkautta osoitti myös testamentin vaatimus rva Kuuselan taloudenhoitajan, Huldan, loppuelämän mittaisesta täysihoidosta vanhainkodissa.

Vanhainkodin peruskivi muurattiin joulukuussa 1959.  Talon ensimmäinen vaihe (n. 4000 m3) valmistui 1.9.1960 tarjoten vanhainkotipaikan 23 vanhukselle. Vanhainkodin toinen, 27 paikkaa, tarjonnut rakennusvaihe valmistui toukokuussa 1963. Täten vanhainkoti pystyi ottamaan suojiinsa 50 asukasta.

Vanhainkodin perustukseen kätketyssä peruskirjadokumentissa sanottiin muun muassa ”Se pitkäaikainen ja uhrautuva työ, mikä vuosikymmenien ajan on tällä paikkakunnalla suoritettu Porin Suomalaisen Vanhainkotiyhdistyksen toimesta, tulee nyt saamaan arvokkaan ulkonaisen tunnusmerkin tässä talossa.” Näin yli 30 vuotta kestänyt Porin Suomalaisen Vanhainkotiyhdistys ry:n pitkäjänteinen ja uhrautuva työ oli saavuttanut päämääränsä. Toiminta saattoi alkaa.

Vanhainkotihankkeen alkutaipaleella palattiin jälleen keskusteluun siitä, onko vanhainkodin toiminnan muotona asuntola vai täysihoito. Päätöstä ei syntynyt, vaikka yhdistyksessä äänestettiinkin tuolloin asuntolan puolesta. Vanhainkodin toiminta käynnistyi äänestyksen tuloksesta huolimatta kuitenkin  täysihoitoperiaatteella. Asukkaat tulivat vanhainkotiin joko omaistensa hakemuksesta tai hakeutumalla itse hoitoon. Asukkaat olivat ns. itsemaksavia, kukin maksukykynsä mukaan. He olivat hyväkuntoisia, liikkuvia, kaupungin elämään osallistuvia ja tulivat syömään katettuun pöytään. Vanhainkoti oli heidän kotinsa elämän loppuun saakka.

Aikaa vuodesta 1963 aina 1990-luvun lopulle voidaan pitää Suomalaisen Vanhainkodin historiassa vakiintuneen toiminnan kautena. Vanhainkodin valmistumisen jälkeen Porin Kokoomusnaiset jatkoivat edelleen varojen keruuta erilaisilla aktiviteeteilla toiminnan ylläpitämiseksi. Vanhainkotiyhdistys on saanut myös lahjoituksia aina 1990-luvulle saakka. Viimeisimpiä lahjoituksia on vanhainkodin asukkaanakin olleen opetusneuvos Irja Kärkkäisen 50 000 mk:n lahjoitus vanhusten virkistysrahastoksi.

VANHAINKODIN JOHTAJAT

Porin Suomalaisen vanhainkodin ensimmäisenä johtajana toimi 1960- 1963 saakka rva Mimmi Vohlanen. Hänen jälkeensä 1964-1974 neiti Alli Mattila. Ensimmäinen terveydenhuoltoalan koulutettu johtaja oli sairaanhoitaja Sirkka-Liisa Manninen 1974-197. Vanhainkodin pitkäaikainen johtaja, diakonissa Ritva Nikitin hoiti johtajan tehtävää vuodesta 1977 vuoteen 1997, jolloin nykyinen johtaja terveydenoitaja Sirpa Tuominen aloitti johtajakautensa.

1.1.2009 Porin Suomalaisen palvelukodin historiassa tapahtui käänne, kun vastuu Vanhainkotiyhdistyksen palvelutoiminnasta siirtyi yksityisomistukseen Dementiahoitokoti Dagmaaria Oy:lle ja sen johtaja Taru Anttilalle.

PORIN SUOMALAINEN VANHAINKOTIYHDISTYS RY

Erittäin ansiotuneiden palvelujohtajiensa lisäksi Porin Suomalainen Vanhainkotiyhdistys ry:llä on kuluneiden vuosikymmenien aikana ollut suuri onni saada hallituksen puheenjohtajiksi ja jäseniksi tehtäviinsä paneutuneita, ahkeria, innostuneita ja taitavia henkilöitä. He ovat kaikki tomineet aikaansa säästämättä Vanhainkotiyhdistyksen hyväksi.

Yhdistyksen ensimmäisen puheenjohtajan, rehtori Maiju Ignatiuksen, puheenjohtajakausi kesti vuodet 1929-1949 pitäen sisällään toiminnan käynnistämiseen liittyvän valtavan työmäärän ja raskaat sotavuodet. Yhdistyksen perustamisesta lähtien mukana ollut rva Mimmi Renfors toimi puheenjohtajana vuodet 1949-1950. Hänen jälkeensä puheenjohtajana jatkoi  rva Inkeri Kylä-Tuomola 1951-1958.

Vuodesta 1958 lähtien yhdistyksen hallituksen puheenjohtajuus uskottiin 20 vuodeksi rva Rauha Roosille. Hänen puheenjohtajakaudellaan toteutettiin mittava rakennushanke, mikä vaati äärettömästi uhrautuvaa, vapaaehtoista ja osaavaa työtä. Rva Roos toimi puheenjohtajana kuolemaansa saakka 1978. Hän eli vanhuutensa päivät vanhainkodin asukkaana ja jätti hengellisenä perintönä vanhainkodille hyvin uskonnollisen hengen.

Metsäneuvos Erik Bergin puheenjohtajakausi kesti vain puoli vuotta ja hänen jälkeensä puheenjohtajaksi valittiin rakennusmestari Aulis Kaseva vuosiksi 1978-1987.

Vuosina 1987-2008 toimintaa leimasi silloisen puheenjohtajan, sosiaalineuvos Lea Peltomäen vahva talouden- ja sosiaali- ja terveysalan asiantuntemus. Hänen  luottamustoimensa ja kattavat yhteiskunnalliset verkostot ovat olleet korvaamattomana hyötynä Porin Suomalaisen vanhainkotiyhdistyksen toiminnalle. Hänen tarmokkuudellaan ja lujalla tahdollaan on Vanhainkotiyhdistyksen asioita viety eteenpäin monta kertaa vaikeissa, neuvottelutaitoa vaativissa tilanteissa.

UUTEEN AIKAAN

Jos Porin Suomalaisen vanhainkodin perustamisen alkuajat olivat työläitä ja raskaita, niin samoin voi sanoa myös vanhainkodin johtajan Sirpa Tuomisen johtajakauden ajasta. Vuodesta 1999 alkaen Porin Suomalaisessa Vanhainkodissa toteutettiin mittavat rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset.

Vanhainkoti ei enää vastannut tilaratkaisultaan ajan ja asukaskunnan haasteisiin. Asukkaiden kuntoisuus oli heikentynyt huomattavasti vuoden 1963. Talo ei tilaratkaisuiltaan täyttänyt enää asukkaiden vaatimuksia. Hoitohenkilökunnan ammatillinen osaaminen asukastarpeen mukaan vaati myös päivitystä.  Koko talo joutui remonttiin ja vanhainkodin toiminta siirtyi väistötiloihin Porin kaupunginsairaalaan kahdeksan kuukauden ajaksi.

Väistöön lähtiessä vuonna 1999 vanhainkodissa oli hoitohenkilökuntana yksi sairaanhoitaja, kaksi perushoitajaa, 11 laitoshoitajaa ja neljä keittiöhenkilöa eli yhteensä 17 työntekijää. Asukaspaikkoja oli vastaavasti 50.

Asukkaat palasivat Porin Suomalaisen Vanhainkotiyhdistys ry:n ylläpitämään palvelukotiin vuonna 2000. Palvelukoti muuttui tällöin tehostetuksi palveluasumiseksi. Toiminta siirtyi Länsi-Suomen lääninhallituksen alaiseksi toiminnaksi. Paikallisella tasolla toimintaa valvoi Porin kaupungin sosiaalilautakunta ja Porin kaupungin SAS-työryhmä sijoitti asukkaat taloon asukkaiden hoitotarpeen perusteella.

Uudessa toimintaympäristössä aloitettiin henkilökunnan rakenteellinen ja ammatillinen kehittäminen asukkaiden tarpeita, koulutuksellisia vaatimuksia, laatusuosituksia, turvallisuusmääräyksiä ja taloudellisia tavoitteita vastaaviksi.

Vuonna 2007 Porin Suomalainen vanhainkotiyhdistys ry solmi hankintakilpailutuksen jälkeen  puitesopimuksen Porin kaupungin sosiaalilautakunnan kanssa. Puitesopimuksen mukaan sosiaalilautakunta osti palvelukodilta 52 tehostetun palveluasumisen paikkaa vuoteen 2013 saakka.

1.1.2009 Porin Suomalainen Vanhainkotiyhdistys ry myi palvelutoiminnan Dementiahoitokoti Dagmaaria Oy:lle. Porin Suomalainen palvelukoti jatkaa omalla nimellään osana yritystä. Henkilökunta siirtyi vanhoina työntekijöinä uudelle palveluntuottajalle.

Porin Suomalainen Vanhainkotiyhdistys ry omistaa edelleen tilat ja kiinteistön, jossa palveluntarjoaja on vuokralla. Yhdistyksen hallitus jatkaa toimintaansa nykyisen puheenjohtajansa Erkki Mäkelän johdolla. Porin Kokoomusnaisilla on edelleen vahva edustus yhdistyksen hallituksessa, joten pitkä kokoomuspohjainen ja naisiiin keskittynyt historia jatkaa edelleen elämäänsä.
Historian koostanut Britta Raitala

Kategoria(t): Historian havinaa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s